Back at helteinen Minnesota

4.6.2017

Huomenta täältä Minneapoliksesta! Havaitsin muuten että minullahan on samat nimikirjaimet kuin itse osavaltiolla, eli MN! Aamupalaa tehdessäni kello oli täällä 9 kieppeillä, ja Suomesta poikani laittoi minulle viestin että siellä kello oli jo 17 illalla. Hyvin on aikaero tasoittunut, sillä unirytmini on ihan kohdallaan.

Aamukahvilla saa aluksi rullailla auki päivän sanomalehteä, joka amerikkalaisista elokuvista tuttuun tapaan jaetaan rullana posteljoonin toimesta

Laitoin isäntämme pyykkikoneen pyörimään heti aamusta, sillä minulle ja miehelleni on kertynyt kassikaupalla hikistä reissupyykkiä. Ja ah miten ihana pyykkikone isännällämme onkaan! Hän on yksin asuva poikamies, ja tämä hänen pyykkikoneensa vetää varmasti neljä kertaa enemmän pyykkiä kuin meillä kotona oleva uusi Boschin yhdeksän kiloa pyörittävä masiina! Aivan ihana pyykkikone tämä amerikkalainen, erittäin yksinkertainen käyttää kaiken lisäksi. Kuin jättimäinen blenderi ja lopputuloksena on jättikasa puhdasta hyvin pestyä pyykkiä. Olen rehellisesti kateellinen. En tiennyt tällaisia koneita olevan muualla kuin ehkä pesuloissa. A reason to move to US!

I'm In Love!!!

Ajelimme ensin Minneapoliksen Uptownin keskustaan, sillä mieheni ystävällä oli siellä maalausprojekti meneillään. Kuumuudesta johtuen emme kauaa viihtyneet pällistelemässä, hiki suorastaan valui auringossa hellevaatetuksesta huolimatta. Ajatella muuten, että Amerikassa useissa kaupungeissa on kaksi keskustaa. Ruuhkaisempi ja virallisempi Downtown, jossa ihmiset käyvät lähinnä vain töissä ja ehkä ravintoloissa tai klubeilla. Lisäksi on hieman syrjäisempi Uptown, joka on rauhallisempi ja jossa on ihania pieniä kahviloita ja ruokapaikkoja, sekä kivijalkaliikkeitä. Näin suomalaisena on kyllä hankalaa ajatella kaupungille kahta keskustaa.

Taideopiskelijoiden helteinen projekti

Haimme matkan varrelta ruokaa mukaan ja ajelimme Lake Minnetonkalle viilentymään. Sunnuntain vuoksi alue oli todella ruuhkainen, kaikki muutkin halusivat selvästi veden äärelle samaan aikaan. Maisemat järven rannalta olivat kauniit, kylmässä rantavedessä oli ihana seisoskella ja vilvoitella. Järven rannalla olevassa ravintolassa oli kunnon kemut käynnissä. Livebändi soitti hyviä rock-covereita ja porukkaa oli niin paljon että jouduimme jonottamaan pitkään juomiamme. Veneitä pursuavassa satamassa sattui ruuhkan takia kolari aivan silmiemme alla, onneksi ketään ei sattunut.

Kotoisat järvimaisemat Lake Minnetonkalla

Löysin ihanan pikku divarin. Melkein ostin puisen kartan Lake Minnetonkasta, mutta tyydyinkin ottamaan vain valouvan. Selasin vanhoja lastenkirjoja ja löysin syksyllä syntyvälle vauvallemme ”Peter Rabbitin” seikkailuista kertovan kirjan. Etsiskelin itselleni reissuun luettavaa, mutta tarjonta oli niin laaja että uuvahdin ennen kirjan löytämistä. Divaria piti vanha nainen ja hänen puolisonsa, kuulemma jo 45 vuotta olivat samaa liikettä pyörittäneet. He kertoivat, että kun 1900-luvun alussa tänne Minnesotaan saapui siirtolaisina suomalaisia, lähti suurin osa jatkamaan matkaansa ylös pohjoiseen, kotoisimpiin ja viileämpiin maisemiin. Itse mietin että näin suomalaisena, on ihanaa päästä lämpimimmille alueille matkailemaan, lämmittelemään ja nauttimaan auringosta!

Divarin tarjontaa

Illalla kokailimme yhdessä isäntämme kanssa hampurilaisia salaatin kera, ruokailimme kuistilla lämpimässä kesäillassa. Aivan ihana lomapäivä taas takanapäin. Isäntämme antoi minulle palautetta siitä että söin hampurilaiseni haarukalla ja veitsellä. Mieheni valotti hänelle että Suomessa se on ihan yleinen tapa, ravintoloissa myös. Täällä Amerikassa hampurilaiset kuuluu syödä käsin, mutta täytyy sanoa että ne sopivat käteen aremmin kuin suomessa ravintolassa tilaamani korkeat ja isot hampurilaiset.

Selailin vielä sängyssä Duluthin vuokrattavana olevien talojen tarjontaa, ihan mielenkiinnosta. Suuntaamme nimittäin Duluthiin parin päivän päästä. Uni saapui heti kun suljin silmäni. Good Night!