Sadepäivän seikkailu

Keskiviikkoaamu Sveitsissä alkoi sateen ropinalla ikkunaruutuihin. Marina heräsi yhtä aurinkoisena minun kainalostani kuin muinakin aamuina, valmiina päivän seikkailuihin.

Marina ja uusi aamu Sveitsissä !

Aamupuuron pikku-prinsessalle tein ”Holle Bio-Milchbrei”-jauheesta ja päälle Hippo-sarjan hedelmäsosetta, hyvin maistui. Rakas aviomieheni puolestaan kyhäsi meille aamukahvit, mikä täällä Sveitsissä ei koskaan ole ollut helppoa. Paikalliset kun eivät suodatinkahvia harrasta, ja me kun emme kapselikahveista pidä kumpikaan. Onneksi meillä tätä reissukokemusta jo piisaa, joten aina löytyy joku konsti saada keiteltyä oikeanlaiset kahvit aamuisin!

Ensimmäinen takaisku Marinan tähänastisessa elämässä oli yllättäen takapuoleen ilmestynyt kipeän näköinen ihottuma. Syynä tietysti hätävarana annettu tavallinen aikuisten maito, kun Suomesta tuotu korvikemaito oli loppunut. Mistään (?!) emme saaneet ostettua pääsiäispyhien aikaan vauvan korvikemaitoa. Onneksi arkipäivisin Coop-kaupoista löytyy vauvojen maitojauhetta, josta erinäisten kemistitemppuilujen jälkeen sain aikaiseksi tuttipullollisen korvikemaitoa. Marinalle maistui ja takapuolen iho lähti onneksi parantumaan!

Hätävaramaito joka ei ollut hyvä idea

Marina nukkui sadeaamun päiväunet terassilla, Finnairin muovipussin suojassa rattaissaan. Puoliltapäivin starttasimme koko perhe kohti Altdorfin kylää, ja Klausenpassia. Moottoritiellä törmäsimme San Gottardo-tunnelin edustalla matelevaan ruuhkaan. Kuin kaikki Euroopan matkustavaiset olisivat yrittäneet samaan aikaan samast pullonkaulasta läpi. Liikennevalot päästivät kerrallaan vain pienen porukan tähän 17km pitkään tunneliin.

Sadeaamun päiväunet

Tunnelin toiselle puolelle vihdoin päästyämme, oli sadepäivä odotetusti vaihtunut ihanaan puolipilviseen tai puoliaurinkoiseen kevätpäivään! Sveitsin ehdottomasti yksi ihanimpia piirteitä on tämä laaksojen ja vuorten välisien maisemanvaihdosten mukanaantuoma säänvaihtelu. Aina voit ajaa aurinkoisemmalle tai kuivemmalle seudulle niin halutessasi. Samoin on myös lämpötilojen vaihtelun suhteen, eli ylhäälle ajaessasi pääset viileämpään ilmanalaan, ja alhaalla laaksoissa voit yleensä nauttia suurinpiirtein trooppisista säistä. Toki vuodenajoista riippuen.

Moottoritien maisemia

Altdorfin kylä on kuulu Wilhelm Tell-tarusta. Wilhelm Tellin sanotaan eläneen Sveitsissä 1300-luvulla. Kaikki luultavasti tuntevat legendan siitä miten hän ampui varsijousella omenan puoliksi oman poikansa pään päältä. Altdorfin keskustasta löytyi patsas tästä varsijousi-sankarista, jota turistit saapuivat bussilasteittain ihmettelemään.

Marina ja isi kärryttelemässä Altdorfissa

Meidän perheemme puolestaan lähti tutkimaan kylää syrjemmiltä kujilta käsin. Oli mukava nähdä paikallisia ihmisiä. Vanhat papat iloisesti tervehtivät meitä hymyillen, ja pienet kujakissat puikkelehtivat editsemme koristeellisten takorautaporttien välitse pihojen suojiin. Muutamissa rakennuksissa luki rakennusvuosi 1500 joten historian havinaa oli havaittavissa. Pysähdyin ihailemaan kauniita koristemaalauksia talojen seinissä, sekä upeita väriyhdistelmiä. Orvokin sinisiä ikkunansuojia yhdistettyinä fuksianpunaiseen sekä kermanvalkoiseen kiveen. Niin kaunista!

Little Free Library <3

Romanttinen pieni kahvila

Uusi ystävä

Pakollinen vaipanvaihto- ja oluttauko (kyllä, olut- eikä kahvitauko) suoritettiin keskustan idyllisessä kahvilassa. Kylmä olut olikin todella hyvää, ja Marinalle maistui Hippo-hedelmäsose sekä ympäröivien ihmisten tarkastelu.

Ajaessamme Klausenpassille, huomasimme unohtaneemme Audin tankkauksen kokonaan. Vaikka matkalla ylös ohitimme pieniä kyliä, ei tankkauspisteitä löytynyt. Näissä kylissä toki näkyi olevan hotellia, koulu, kauppa ja posti, mutta ei huoltoasemaa. Suosittelen varaamaan auton takakonttiin bensakanisterin alppireissuille, sillä tankkausmahdollisuudet ylhäällä ovat tosiaan olemattomat.

Ylös Klausenpassia ajaessamme Marina nukahti takapenkille istuimeensa, joten me kävimme kahdestaan rakkaan aviomieheni kanssa maisemakävelyllä. Läpi emme Klausenpassista päässeet ajamaan, sillä ihan ylhäällä vallitsevien lumiolosuhteiden vuoksi tie lävitse oli suljettu. Kuinka kaunista ylhäällä olikaan. Löysimme paikallisten kesämökkejä, jotka olivat ilmeisesti entisajan ympärivuotisia asumuksia, maatiloja. Lunta löytyi myös pienen lumipallosodan verran, onneksi heittotarkkuus ei meillä kummallakaan ollut mitenkään musertava...

Alpit

Marina jatkoi uniaan vielä paluumatkallakin, ja kaiken kaikkiaan sadepäivän reissumme oli oikein onnistunut. Säätiedotus lupaili seuraavalle päivälle kuivaa ja aurinkoista säätä, joten kiipeilyä sekä patikointia vuorille olisi luvassa! Ensi kertaan siis!

Reissutytöt Meri & Marina <3